Käyttötarkoitus

Ensimmäisten varsinaisten leonberginkoirien sanotaan syntyneen vuonna 1846. Niissä kerrotaan yhdistyneen alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet: bernhardinkoiran voimakkuus ja vainu, newfoundlandikoiran hyväluontoisuus, uskollisuus, eloisuus ja uimataito, sekä pyreneittenkoiran vartiointivaisto ja hyvä näkö.

Maatilojen ja kartanoiden vahtikoira muuttui pian seurakoiraksi, ja se onkin vakiintunut rodun käyttötarkoitukseksi. Vartiointivaistoaan leonberginkoira toteuttaa vahtimalla omaa perhettään ja piha-aluettaan suuren kokonsa ja ison koiran haukkuäänen turvin.  Leonberginkoiraa voidaan sanoa myös erinomaiseksi perhekoiraksi, joka sopeutuu hyvin kaikkiin nykyaikaisen elämän vaatimuksiin. Rotu viihtyy hyvin ulkona paksun turkkinsa ansiosta, mutta vain tarhassa pidettäväksi se ei sovellu.

 

Luonne ja käyttäytyminen

Leonberginkoira on ystävällinen ja rauhallinen, mutta myös vilkkautta ja vauhdikkuutta löytyy. Omistajilleen leonberginkoira on kaveri arkipäivän elämässä. Seurakoirana leonberginkoira on sopeutuva, oppivainen ja miellyttämishaluinen.  Leonberginkoira on suuri koira, joka kasvaa nopeasti, mutta kehittyy hitaasti.

Leonberginkoirasta tulee aikuisena hyvin suurikokoinen koira, joten perustottelevaisuus on hallittavuuden vuoksi oltava kunnossa.Turvallinen totuttaminen erilaisiin ihmisiin ja eläimiin, toisiin koiriin, tilanteisiin ja ympäristöihin ovat tärkeitä kasvavalle pennulle.  Lempeys ja johdonmukaisuus kasvatuksessa ovat tärkeitä omistajan ja koiran suhteelle.

Leonberginkoira on koulutettaessa yleensä pehmeä ja se oppii asioita todella helposti. Jatko on sitten kiinni ohjaajan taitavuudesta ja motivointikyvystä. Leonberginkoira ei ole tyypillinen näky tottelevaisuuskokeissa, mutta taitavat ohjaajat ovat vieneet koiriaan pitkälle. Perinteisen palveluskoiraharrastajan kannattaa kuitenkin valita joku muu rotu, sillä palveluskoirille ominaista voimakasta miellyttämisen halua leolla ei ole.

Rodulla ei pitäisi olla metsästysviettiä, mutta sitäkin esiintyy. Silloin koira innostuu oravista, jäniksistä ja muusta liikkuvasta. Aidattu tarha on hyvä ja turvallinen, mutta mikäli kotipiha on turvallinen, koira voi hyvin haja-asutusalueella oppia olemaan vapaana.

Vesi on leonberginkoiralle rakas elementti ja suurin osa yksilöistä ui mielellään. Loput muuten vaan haluavat kastua kaikissa mahdollisissa vesistöissä. Vesipelastuskokeisiin rotu pääsee soveltuvuuskokeen läpäistyään. Leonberginkoirien kanssa harrastetaan myös agilityä, hakua ja jälkeä.  Leonberginkoirasta on myös koulutettu palovaroittajakoira ja kolmesta myös Pelastuskoiraliiton kokeet suorittanut hälytysvalmis jälkikoira.

Leonberginkoira kerrostalossa tai kovin pienissä tiloissa on erittäin suuri haaste omistajalle – usein liiankin suuri. Etenkin kasvava koira tarvitsee päivittäin runsaasti vapaata ja omaehtoista liikuntaa, jotta sen lihaksisto ja luusto kehittyisivät normaalisti. Vaikka hihnassa lenkkeily ei sovellu kasvavan koiran tarpeisiin, on kasvuajan jälkeen säännöllinen ja riittävä lenkkeily tärkeää.

Turkinhoito

Leonberginkoiralla on paksu alusvilla, ja tuuheat hapsut eturaajoissa, hännässä ja reisien takaosassa. Turkinhoito on kohtuullisen helppoa, kampaaminen tai huolellinen harjaaminen viikon – kahden välein pitää korvantaustat, hännän, housut ja eturaajojen hapsut takuttomina. Uintikautena ja nuoskalumen aikaan on syytä lyhentää harjausväliä.  Käpälät kannattaa siistiä leikkaamalla varpaiden väleissä kasvavat karvat lyhyemmiksi, muuten turkkia ei trimmata eikä leikata.Tarvittaessa koira pestään ja kuivataan kuivaajalla.

Leonberginkoira ei sovi siivousintoilijoille. Pitkäturkkisena rotuna siitä lähtee aina jonkin verran karvaa, karvanlähtöaikana paljon karvaa, ja se tuo sisään hiekkaa, rapaa, neulasia, risuja ym. luonnontuotteita.

Yleisimmät asiat terveydestä

Leonberginkoira ei ole erityisen sairas rotu, muttei myöskään erityisen terve.  Leonberginkoirilla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, mutta sen vastustamisessa on onnistuttu hyvin. Pentueen rekisteröinnin ehtona on, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkanivelen tarkastuslausunto astutushetkellä. Vian asteita D-E sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Kyynärniveldysplasiaa ei esiinny runsaasti. Pentueen rekisteröinnin ehtona on, että molemmilla vanhemmilla on virallinen kyynärnivelen tarkastuslausunto astutushetkellä. Jalostuksessa tulisi välttää 2. asteen kyynärnivelen kasvuhäiriötä sairastavien koirien käyttöä. Perinnöllisen harmaakaihin esiintyminen on toistaiseksi pysynyt hallinnassa. Pentueen rekisteröinnin ehtona on, että molemmilla vanhemmilla on virallinen silmätarkastuslausunto astutushetkellä. Posterior polaarista kataraktaa sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Muut silmäsairaudet eivät ole rodussa ongelma, vaikka niitä esiintyykin yksittäisinä tapauksina.  Niissä tapauksissa jalostuskäytössä toisen osapuolen tulee olla tervesilmäinen.

Suurelle ja voimakasluustoiselle rodulle kasvuhäiriöt ovat valitettavan yleisiä. Raskasrakenteisuus ja nopeakasvuisuus ovat tunnettuja asioita ongelmien taustalla.  Leonberginkoiran kasvuiässä tulee kiinnittää huomiota koiran ruuan laatuun, määrään ja tasapainoon sekä sopivaan liikuntaan. Leonberginkoiran pennun painonkehitystä ja raajojen kasvua tulee seurata. Ontumista voivat aiheuttaa monet syyt, kuten nivelrikko, nivelten vammat sekä spondyloosi.  Myös ristisidevammoja esiintyy.

Leonberginkoiralla esiintyy ääreishermoston sairaus, jota kutsutaan Leonberginkoiran Polyneuropatiaksi (LPN). Polyneuropatia on laaja-alainen ääreishermojen toimintahäiriö. Vuonna 2010 tunnistettiin yhtä leonberginkoiran polyneuropatian muotoa aiheuttava LPN1-mutaatio, ja sen jälkeen käytössä on ollut geneettinen testaus tämän mutaation tunnistamiseksi. Leonberginkoirat testataan ennen jalostukseen käyttämistä.

Leonberginkoirilla esiintyy sydänsairauksista erityisesti dilatoivaa kardiomyopatiaa, mutta mahdollisesti myös muita sydänsairauksia.  Rodulla esiintyvistä muista sairauksista ja vioista on saatu lisää tietoa ja ne vaikuttavat lisääntyneen. Niihin pyritään  jalostuksessa  kiinnittämään huomiota. Rodulla on toimiva jalostusohjesääntö, jota kasvattajat noudattavat hyvin.

Lisätietoa rodusta:
Suomen Leonberginkoirat ry

Rodun terveystutkimustilastot
Teksti: Suomen Leonberginkoirat ry